Selkälokki
Aina muodikas mustavalkoinen

Selkälokki on upea lintu, Kukkiankin ylpeys!

Poimin Kukkian linnustosta estradille järvellemme hyvin tunnusomaisen lajin, selkälokin. Selkälokki on maassamme toistuvasti erityislaskennan tai projektin kohdelaji, viimeksi vuonna 2013, vaarantuneen kantastatuksensa vuoksi. Kukkian selkälokkikanta on hyvin tiedossa, sen kehitystä on hohdokasta tarkastella omana osanaan mutta myös kokonaisuuteen peilautuneena.

Selkälokki käsittää viisi alalajia, näistä Suomen ja lähialueiden pituuspiirien välissä esiintyy pesintäaikaan se kaikkein mustaselkäisin, nimialalaji Larus fuscus fuscus. Tarkkaan katsoen silläkin käsisulkien mustat osat ovat selän mustaa syvemmät. Itään ja länteen mentäessä muiden alalajien selät ovat eriasteisen tummanharmaat. Esimerkiksi paljon koluamieni Kanaalisaarten jyrkkiä kalliorantoja täplittävät yhden tuhkaselkäisen alalajin lokit. Omaa mustaselkäämme kutsutaan myös suomenselkälokiksi ja suomalaisimmaksi lintulajiksi; luonnehdinnat velvoittavat ja ovat ylpeyden aihe.

Selkälokin kannankehityksestä

Itämeren piirissä alun vähälukuinen selkälokki runsastui 1900-luvun alkupuolella kalastuselinkeinon kehityksen myötä. Harmaa- ja merilokki eivät tuolloin painaneet päälle. On arvioitu, että rannikoiden selkälokkikanta oli 1960-luvun koittaessa noin 15000 paria, sisävedet mukaan lukien noin 20000 paria. Sitten 1990-luvulle tultaessa Suomen selkälokkikanta oli pudonnut arviolta 8000 pariin. Rannikon romahduksen syiksi todettiin muiden muassa runsastuneen harmaalokin saalistus- ja pesäpaikkojen valtauksen paine, veneilyn yleistyminen sekä pitkänmatkanmuuttajaselkälokin keräämät myrkyt. Ruskuaisen välityksellä myrkyistä osansa saaneita poikasia kuolee sisäelinrappeumiin, toisaalta tietyt harmaalokit napsivat virkeimpiä, näkösällä olevia poikasia. Edellä mainittuja tekijöitä pohditaan hienossa Muuttuva saaristolinnusto –kirjassa (Hario&Hilden, Forssa 1993).

Vuonna 2003 ja jälleen 2013 selkälokki oli BirdLife Suomen vuoden lintu. Järjestön paikallisyhdistysten laskennat antoivat kannanarvioksi 8800 paria vuonna 2003, kymmenen vuotta myöhemmin 7300 paria, vaikka ennakkoon uumoiltiin kannan hieman kasvaneen. Sisävesien osuus selkälokeista on noin 30%. Näitä lukuja ja suuntauksia vasten Kukkian tarkat selkälokkilaskennat, poikasrengastukset ja tämän upean lintulajin kaikkinainen seuranta ovat olleet ja ovat tärkeitä.

Selkälokin aiempi pudotus myös selkävesillä paljastuu Pentti Linkolan laskentatuloksista Pälkänevedellä: Kesällä 1966 Pälkäneselällä pesi noin 140 selkälokkiparia, Jouttesselällä 25 ja Tyrynselällä 1, yhteensä noin 166 paria. Kesällä 1973 yksin Pälkäneselällä pesi 174 paria. Vuoden 1997 laskentatulos oli vastaavilta seliltä 50, 13 ja 2 paria. Vuonna 2012 Pälkäneselän pesimäkanta oli 71, Jouttesselän 11, kahden selän 82 parin yhteistulos osoittaa nousua.

Kukkian selkälokkilaskennat

Kukkialta ei ennen Linkolan ja minun kevään 1996 tarkkaa laskentasoutua ollut kuin osakäyntien selkälokkituloksia. Koko Kukkian vesi- ja lokkilinnusto olivat mielenkiintomme kohteena, selkälokkiin oli erityiskiinnostus tämän lajin yleisen ahdingon vuoksi. Tulos oli 50 paria (47 pesälöytöä + 3 kiinteää paria sopivalla pesäpaikalla), lisäksi Linkola tulkitsi 4 paria pesimättömiksi. Yhteenvedossaan Linkola toteaa, että 50 paria on nykyoloissa ilahduttavan hyvä. Linkola piti yllättävänä paljaiden vesikivien kauas näkyvien pesien määrää, näitä oli 12. Muiden pesäpaikkojen ympäristöt olivat lajille tyypillisemmät: 13 parilla se oli pieni matala metsäsaari, 14 parilla pikkuinen kari, 11 parin pesät muodostivat Uritun korkean mäntyisen kallioluodon yhdyskunnan.

Toistin Kukkian linnustolaskennan keväällä 2004, tällöinkin selkälokki oli erityisen jännityksen kohdelaji. Selkälokkikanta oli nyt 70 pesivää paria. Vertaillessani vuosien 1996 ja 2004 pesäpaikkoja useimmat niistä vastasivat toisiaan. Jotkut pikkusaaret olivat saaneet useamman pesijän, joku paikka jäi tyhjäksi (esimerkiksi Äikkäällä). Uusiakin oli, kannan kasvettua ja sen vuoksi, että Uritun yhdyskunnan oli täytynyt sirottua. Selkälokkiin nähden uustulokkaan, harmaalokin kanta vuonna 1996 oli 41 ja 2004 71 paria. Kukkia on BirdLifen kriteereissä IBA= Important Bird Area= Tärkeä Lintualue. BirdLifen toimeksiannosta Raimo Virkkala laski Kukkian linnuston vuonna 2012, selkälokkien pesimäkanta oli nyt 67 paria + joitain pesimättömiä päälle. Valtakunnallisten selkälokkilaskentojen yhteenvedossa mainitaan, että Hämeen vesistöissä kanta vaikutti runsastuneen vuosien 2003 ja 2013 välillä. Kukkian laskennat osoittavat ensin runsastumista, sitten vakautta.

Selkälokkien lukurengastus

1990-luvun alkupuolelta lähtien selkälokin poikasia on teräsrenkaan lisäksi rengastettu erikoismuovisin lukurenkain. Tämän projektin toimeenpanija ja päätoimija on lokkitutkija Risto Juvaste Onttolasta. Juvaste rengastaa myös Kukkialla, täällä yhteensä 504 selkälokin poikasta on yksilöity vuosina 1995-2014. Koko Suomen mittakaavassa lukurengastetuista selkälokkiyksilöistä vuoden 2012 loppuun mennessä yli 6000:sta (69%) on tullut elossaoloilmoitus myöhemmin, eli rengas on luettu jossain (Suomen Rengastusatlas, 2.osa, 2015, LUOMUS).

Kukkian lukurengaslokeista 318 on tavattu myöhemmin (63%). Kukkialaisten kokonaishavaintomäärä on kuitenkin pyöreästi 8000, 90-prosenttisesti Tarastenjärven jätteenkäsittelyalueelta (=Tara), jossa useiden yksilöiden lukurengas luetaan moneen otteeseen. Pitkään selkälokki antoi ymmärtää, että siitä ei kaatopaikkadyykaria tule, toisin on käynyt: Yhä useampi selkälokki tankkaa Taralla ja kesällä moni selkälokin poikanen saa emon keltaisen nokan punaista täplää koputtaessaan emon kuvusta ravinnokseen makkaraa, maustekurkkua tai maksalaatikkoa!

Vehkajärven linnuston laskentani keväällä 2009 osui salakan kutuaikaan ja niinpä Vuohisaaren rantaosa oli upeasti lähikolonian selkälokkien täplittämä. Ovat ne vielä kalastajiakin, vaikka Vehkajärvikin kuuluu Taran ruokapiiriin, joka ulottuukin kauas. Selkälokkien lentopoikaset löytävät Taran emojen opastuksella, sitten atlas on tuttu.

Kukkialaiset ulkomailla

Rengastuksin on osoitettu, että nuoret selkälokit kiertelevät itsenäistyttyään laajalti, syysmuutolle ne lähtevät elokuulta alkaen. Lukurenkaita luetaan ja niistä tulee ilmoituksia pitkin lokkien matkaa. Kukkialaisiakin on tavattu eri maissa: Ruotsissa, Latviassa, Liettuassa, Tanskassa, Puolassa, Saksassa, Alankomaissa, Espanjassa, Tunisiassa, Israelissa. Israelista saadaan koko joukko rengashavaintoja; Ehud Dovrad on Tel Avivissa ansioitunut renkaiden lukija. Kukkialaistenkin ulkomaan tapaamisissa Israel johtaa, 29 eri yksilön renkaat on siellä luettu, lukukertoja on yhteensä 382, huippuvuonna 2010 kukkialaisia selkälokkeja luettiin Israelissa 132 kertaa. Kaiken kaikkiaan kukkialaisista eniten renkaansa on luetuttanut Juvasteen Vähä-Vekunan ja mantereen väliseltä luodolta kesällä 1998 rengastama poikanen, koodilla CJP3. Se on tavattu 263 kertaa, näistä 222 kertaa Israelissa. Viimeksi CJP3-lokki on tavattu Suomessa 15.huhtikuuta 2012. Toisella sijalla on Haltian Heikkilän luodolla 1997 rengastettu lokki C9A0. Siitä on lukukertoja 243, näistä 5 Israelissa. Viimeisin lukukerta on Suomesta 12.elokuuta 2014, jolloin lintu oli jo hieman yli 17-vuotias.

Israelissa luetut selkälokit ovat joko välietapissaan tai jo talvialueellaan. Välimeren seutu voi olla muuton päämäärä, päiväntasaajan alue hieman viivan molemmin puolin on selkälokin perinteistä talviseutua. Kesällä 2009 Risto Juvaste avustajineen varusti aikuisia selkälokkeja satelliittilähettimin. Yksi Taralla varustettu, aiemmin renkaaton lokki osoittautui Kukkian pesijäksi, sen koti on Vähä-Vekunan ja mantereen välisellä pikkupuustoluodolla. Kukkian ja Taran välillä se on lentänyt ahkerasti, on se käynyt kerran Jyväskylässäkin. Se on talvehtinut Niilin suistossa.

Värirenkaiden lukua Luopioisissa

Selkälokki pesii ensi kerran kolme-neljä-vuotisena. Poikasaikaa seuraavana vuonna pieni osa nuorista tavataan Suomessa, Rengastusatlaksen mukaan 2 – 4%. Kukkialaisista tämän ikäisten tapaamisia on 6 yksilön antamat 40 lukukertaa, 39 Taralta ja yksi Lahdesta. Vanhempina pesimäaikaan Kukkialla luetut, järvellä aiemmin rengastetut selkälokit kuuluvat mitä suurimmalla todennäköisyydellä järvemme tulevaan tai olemassaolevaan pesimäkantaan. Luopioisista on kertynyt 52 lukurengashavaintoa, 34 eri yksilöstä. Yksilöhistorioista voi kehkeytyä mielenkiintoisia, aina ei tarvita edes optiikkaa renkaan lukuun, tässä yhden harvinaisen luottavaisen lokin vaiheita:

Läntisistä Ahosaarista pienimmän kesäasukas, tamperelainen nyt jo edesmennyt Pertti Jussila ilmoitti minulle lukeneensa selkälokin värirenkaan – C1NU. Lokki tuli heidän saareensa paljain silmin lukuetäisyydelle kalanperkeitä syömään. Ilmoitin koodin Rengastustoimistoon.

Risto Juvaste oli rengastanut tämän lokin läntisellä Kukkialla 4.heinäkuuta 2000. C1NU-lokki oli jo poikasvaihettaan seuraavana kesänä Taralla; 2.kesäkuuta-11.elokuuta välisenä aikana se havaittiin 9 kertaa. Tästä eteenpäin koodi luettiin vuosina 2002-2006 Taralla yhteensä 89 kertaa.
– Kukkian lukukesänään C1NU-lokki oli kirjattu Taralla 20 kertaa 15.huhtikuuta-28.kesäkuuta. Pertti Jussilan mielestä sillä ei ollut kesällä mitään syytä käydä kaatiksella!
– C1NU-lokki puolisoineen pesi kerran Jussiloiden mökin katolla, kattopesintä on selkälokeilla harvinaista. Kaksi poikasta kuoriutui ja ne selviytyivät katolta alaskin, mutta jatko on epäselvä.
– Vuosina 2008-2010, keväällä 2008 10.huhtikuuta alkaen, Tara-vierailuja kirjattiin 20. Timo Ailio luki aivan lähietäisyydeltä C1NU-koodin 10.kesäkuuta 2010 Rihanselällä.
– 6.kesäkuuta 2011 Kukkian kesäasukas Asko Mäkinen luki renkaan Uritunselällä. Hän kommentoi linnusta: Verkkoja kokiessa tuli perämoottorin päälle kerjuulle 2m päähän. Asko Mäkinen on tavannut tuttunsa myöhemminkin, esimerkiksi kesäkuussa 2013.
– Jos joku lukijoista lukee myös jonkin selkälokin tai harmaalokin renkaan, koodin ilmoittaminen käy kätevästi www.luomus.fi -sivuston lomakkeella. Ilmoittaja saa tiedot linnun vaiheista.

Poikasissa on tulevaisuus

Selkälokki voi elää hyvinkin pitkään, ikäennätys 32 vuotta + 1 kuukausi on kangasalalaisella, Timo Kairesalon rengastamalla yksilöllä. Se oli rengastettu 20.kesäkuuta 1976. Markku Kangasniemi, joka on suurimman osan kukkialaistenkin renkaista Taralla lukenut, luki ennätysyksilön teräsrenkaan 12.elokuuta 2008. Poikastuotolla on ensiarvoinen merkitys jokaisen lajin jatkumolle. Pitkäikäisillä lajeilla huono tulos näkyy viiveellä pesimäkannassa. Kukkialla lukurengastetut 504 yksilöä eivät sentään ole näiden vuosien kokonaispoikasmäärä. Risto Juvaste rengastaa pääosin vakioreittinsä linnut, lyhyenä jaksona hänen on ehdittävä moniaalle muuallakin. Satelliittilokit veivät aikaa kesällä 2009.

Kesällä 2014 Kukkian selkälokkien poikastuotto oli lukurengastusvuosien huonoin, vakioreitiltä löytyi vain kahdeksan poikasta, jonkun renkaattoman näin souturetkieni yhteydessä. Olin toukokuussa laskenut Haltianselällä 12 pesivää selkälokkiparia, poikasia ei siellä rengastusaikaan ollut, ei edes Vohlisaaren edustan pikkusaaren tavallisesti tosi äkäisellä pariskunnalla. Sisävesillä varikset tuntevat seutunsa ja osaavat tulkita häiriötilanteiden suomia mahdollisuuksia munien tyhjentämiseen. Yleistyvä välillinen häiriötilanne syntyy, kun aikaisin pesivät ja hyvin onnistuvat harmaalokit saavat poikastensa puolesta huutaessaan muita poistumaan pesiltään. Minkit ovat painajaismaista todellisuutta, eivät tunnetusti ainoastaan rannikolla vaan myös sisävesillä. Paratiisin varjojenkin edessä toivotaan kuitenkin, että kesän 2014 poikastilanne oli poikkeus.