Saukko

Saukko (Lutra lutra) on vesielämään sopeutunut näätäeläin. Turkin takia saukko oli aikaisemmin haluttu riistaeläin, joten sen kanta pieneni voimakkaasti monilla alueilla metsästyksen vuoksi.

Suomessakin saukko on käynyt pari kertaa sukupuuton partaalla. Laji rauhoitettiin vuonna 1974, ja kanta on sittemmin elpynyt. Vuoden 2015 uhanalaisuustarkastelussa sen luokitus muutettiin silmälläpidettävästä elinvoimaiseksi.

Maalla saukko kävelee, juoksee ja loikkii, voi liikkua hyvin nopeasti. Se ui sulavasti veden pinnalla selkäpuoli näkyvissä; sukeltaa ääneti; ui nopeasti notkein liikkein pinnan alla.

Saukon ruumiinrakenne on pitkänomainen ja virtaviivainen. Jalat ovat lyhyet ja häntä kapenee tasaisesti paksusta tyvestä alkaen. Turkki on tuuhea ja vettä hylkivä. Sopeutuminen vesielämään näkyy varpaiden välissä kasvavina räpylöinä ja siinä, että saukko kykenee sukeltaessaan sulkemaan hengitystiet ja korvansa.

Saukon ruumis on noin 50–100 senttimetriä pitkä ja sen hännän pituus on noin 28–55 senttiä. Täysikasvuinen saukko painaa 5–10 kiloa. 

Saukko ja minkki ovat molemmat koko maassa eläviä keskikokoisia näätäeläimiä, joiden elinpiiri keskittyy veden äärelle. Siksi lajit usein sekoitetaankin keskenään. Minkki on samanmuotoinen mutta selvästi pienempi – minkki painaa vain 0,4–2 kiloa.

Saukkojen ja minkkien tiedetään käyvän verisiä kamppailuja. Voisiko saukko karkottaa minkit lintuluodoilta?

Talvella saukko joutuu usein kalastamaan jään alla pimeässä. Tämä ei kuitenkaan tuota sille ongelmia, sillä herkkien tuntoviiksiensä avulla se pystyy pimeässäkin seuraamaan kalojen liikkeitä. Tarvittaessa saukko pystyy olemaan veden alla jopa viisi minuuttia yhtäjaksoisesti.

Jäällä saukon meno näyttää riemastuttavalta. Se vuoroin loikkii, kyntää lunta liukumalla ja saattaa sukeltaa paksumman lumipenkan läpi.

Saukolla on laaja elinpiiri, jonka alueella se pesii yleensä koloissa, jotka ovat kuuluneet muille eläimille kuten ketuille tai mäyrille. Elinalueensa saukko merkitsee ulostemerkeillä.

Saukolle luonteva elintapa on jatkuva kiertely. Useimmiten saukot kulkevat erakkoina omaa vesistöreittiään edestakaisin. Koiras voi hallita jopa 40 kilometrin pituudelta rantaa ja vaellella saalisretkillään keskimäärin noin 10 kilometrin verran yössä. Saukko pysyttelee mieluiten vedessä tai sen läheisyydessä. Se voi kuitenkin kulkea suuriakin matkoja maalla, esimerkiksi nälän ajamana.

Saukko syö lähinnä kalaa, esimerkiksi ahvenia, haukia, mateita, särkikaloja ja lohikaloja. Ruokavalioon kuuluu myös pikkunisäkkäitä, lintuja, rapuja, sammakoita ja simpukoita. Aikuinen saukko syö päivässä 1–1,5 kiloa kalaa.

.

Leikkisä eläin

Saukot ovat leikkisiä eläimiä ja saattavat esimerkiksi laskea mäkeä lumipenkalta joen jäälle öisin. Saukko on aktiivisempi yöaikaan kuin päivisin, mikä voi johtua ihmisten pelosta. Toisaalta tunnetaan myös lukuisia tapauksia, joissa seurallinen ja leikkisä saukko on hakeutunut ihmisasunnoille, varsinkin jäätyään syystä tai toisesta yksin.

Anu Murto:
Talvella 2017-18 saukon jälkiä oli aivan avoimesti Vehkasaaren-Evinsalon vaiheilla lumella – ilman että lähialueella oli avovettä.

Kun viimeisten avovesien aikaan joulun tienoilla 2017 hain polttopuita Evinsalosta, saukko ui veneen lähettyvillä, pitäen sihisevää ääntä. Sihisin sille vastaan ja näin ”juttelimme” aikamme.