Luopioisten museot

Luopioisten kirkonkylässä on kaksi mielenkiintoista museota lähellä toisiaan: kotiseutumuseo ja Mikkelinmäen ulkomuseo.

Museoita täydentää kirkkomuseo, joka sijaitsee kotiseutumuseon vieressä sijaitsevassa Luopioisten kirkkorakennuksessa.

Museot ovat avoinna kesällä juhannuksesta elokuun alkuun.

Kotiseutumuseo:
Osoite: Niementie 2, 36760 Luopioinen
Avoinna: ti-la 11:00-15:00

Mikkelinmäen torpparimuseo:
Osoite: Leikkuuhuoneentie, 36760 Luopioinen
Avoinna: ke-la 11:00-15:00.

Museot ovat avoinna myös muina aikoina sopimuksen mukaan. Tiedustelut: Johanna Järvinen, puh. 040 518 7767.

Vuonna 1952 perustettu kotiseutuyhdistys Kukkia-Seura ry pyysi silloista Luopioisten kunnanvaltuustoa lahjoittamaan Luopioisten kirkonkylässä sijaitsevan tyhjän viljavaraston.

Varasto oli rakennettu kirkon viereen kirkon pihalle vuonna 1854. Alkuvuosina varasto toimi lainaviljavarastona, 1900-luvun alussa kunnan varastona, ja siitä lähtien se on ollut tyhjillään.

Kunta lahjoitti varaston Kukkia-Seuralle vuonna 1954, ja kaksi vuotta myöhemmin rakennus avattiin Luopioisten kotiseutumuseona.

Varastoon oli tehty tarvittavat muutokset Museoviraston valvonnassa.

Alun perin kaksikerroksinen pimeä varastorakennus muutettiin kolmikerroksiseksi ja sähköistetyksi museoksi.

Luopioisten kotiseutumuseossa on noin 2 500 luetteloitua esinettä. Siellä on vanhoja terveydenhuollon välineitä, kuten fleboskooppi ja hammastikku, kirjoja 1700-luvulta ja dramaattinen kirje nuorelta naiselta nuorelle miehelle, joka hylkäsi hänet.

Kaikki esineet eivät ole näkyvissä, jotkut ovat niin huonossa kunnossa. Museossa on esineitä rautakaudelta 1970-luvulle. Suurin osa niistä on 1800-luvulta tai 1900-luvun alkupuolelta.

Vanhimmat esineet ovat 1800–1600-luvuilla eaa. valmistettuja kivikirveitä.

Luopioisten kotiseutumuseon toisessa kerroksessa on aito vanha kiertokoulu penkkeineenn.

Kiertokoulu oli koulutyyppi, jossa ei ollut omaa koulurakennusta, vaan opettaja liikkui kylästä kylään opettamaan lapsia, yleensä jossakin kylän taloista, kapakassa tai esimerkiksi pappilassa.

Kiertokoulutoiminta alkoi Suomessa 1600-luvulla ortodoksisen ajan aikana. Kiertokoulut olivat erityisen suosittuja 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.

Vuoteen 1921 asti kiertokoulut olivat tärkeä perusopetuksen tarjoaja.

.

Yksi museon mielenkiintoisimmista esineistä on Olavi Ahosen vuonna 1900 valmistama Luopioisten kirkonkylän pienoismalli.

Se osoittaa, että kirkko, kyläkatu ja tori ovat olleet samalla paikalla yli 100 vuotta.

Osoite: Leikkuuhuoneentie, 36760 Luopioinen
Avoinna: ke-la 11:00-15:00.

Samaan aikaan kun kotiseutumuseota remontoitiin, Kukkia-seuran jäsenet kiinnittivät huomionsa viereiseen vanhaan pyhään paikkaan, Mikkelinmäkeen, jossa oli muun muassa uhrilähde ja rautakautinen uhrikivi.

Uhrikivi on sammaleen peitossa, mutta kiven reiät ovat edelleen näkyvissä. Suomalaisen kansanperinteen mukaan uhripaikalle jätettiin viljaa suvun vainajille tai maanviljelijöille hyvän sadon toivossa.

Museomäelle siirrettiin ensimmäiset rakennukset, Hirvelän pirtti ja neidon aitta, vuonna 1957. Vähitellen rakennusten määrä kasvoi nykyiseen kahteentoista. Vanhin on pyöröhirsinen lato 1600-luvun lopulta.

Mikkelimäen päärakennuksen, Hirvelän torpan, vanhin osa oli alun perin pärekattoinen savutupa. Pakari ja eteinen on rakennettu myöhemmin. Rakennuksen kalustus on osin alkuperäistä, osa on saatu lahjoituksina. Esimerkiksi pirtin sänky on ollut alun perin Hirvelän perheen käytössä.

Savupirtin lämmitys hoidettiin kivisellä uunilla, jossa ei ollut savupiippua, vaan savu pysyi asuintiloissa.

Savupirteistä tuli yleinen asumismuoto Suomen niemimaalla sen jälkeen, kun sen erämaa-alueet asutettiin pysyvämmin 1500-luvulla. Savupirteissä asuminen oli hyvin yleistä 1800-luvulla ja osissa maata aina 1900-luvun alkuun asti.

Hirvelän torpalla on traaginen menneisyys.

Perheen vanhin poika oli tietämättään sairastanut punataudin Venäjällä.

Kun hän palasi kotiin elokuussa 1916, monilapsisen perheen lähes kaikki jäsenet kuolivat punatautiin. Vain isä ja yksi tytär jäivät henkiin. Henkiin jääneen tyttären jälkeläiset ovat olleet Hirvelän pirtin viimeiset asukkaat.

Ulkomuseon aitoista vanhin on 1750-luvulta peräisin oleva niin kutsuttu piian aitta.

Ulkomuseossa voi nähdä vanhan perinteisen pärekaton.

Pärekatto on 1800-luvun alkupuolelta 1960-luvulle käytetty puinen kattokate, joka on tehty lomitetuista, ohuista puusuikaleista.

Mikkelinmäen ulkomuseon rakennusten katot uusittiin vuosina 2023-2025. Osassa rakennuksista on pärekatot, muissa lautakatot.

Kuvassa savusaunan pärekaton peruskorjaus alkamassa.

Pieni kirkkomuseo kirkon yläkerrassa on vierailun arvoinen jo pelkästään harvinaisten puisten ristien vuoksi. Se on auki tiekirkon aukioloaikoina.

Museon yli 100 vuotta vanhat hautamuistomerkit ovat säilyneet ajalta, jolloin kivisiä hautakiviä ei vielä käytetty.

Osa puretun paanukaton paanuista on ripustettu kirkkomuseon seinälle.

Lisäksi siellä on käytöstä poistettuja kynttilänjalkoja, virsikirjoja, katekismuksia ja opetuskirjeitä. Arvokkaimmat esineet, kuten 1700-luvun messukasukka ja hopeiset öylätti-rasiat, ovat lukituissa lasikaapeissa.

Tallessa on myös hautajaisissa käytetyt ruumisarkkupaarit ja massiivinen kolehtiarkku.

Luopioisten kirkon käytössä olevat urut on rakentanut kangasalalainen urkurakentaja B.A.Thule vuonna 1890 ja ne on entisöity 2004. Urut ovat mukana Sibelius-Akatemian historiallisten urkujen listalla.