Punamultamaalin historiaa

Punamultamaali (eli keittomaali eli dispersiomaali) on perinteinen ja hengittävä ulkomaali.

Jokaisessa maassa maisemalla on oma leimansa, joka ensi sijassa johtuu maantieteellisistä edellytyksistä.  Mutta myös ihminen on ollut mukana luomassa sitä, mitä me kutsumme kulttuurimaisemaksi. Kenen tahansa on helppo nähdä, että asutusmiljöön ulkonäkö vaihtelee eri maissa. Tällöin ero ei rajoitu ainoastaan talotyyppeihin ja rakennusmateriaaliin, myös värit näyttelevät suurta osaa

Suomessa puutaloja alettiin maalata vasta 1600-luvun lopulla. Sekä kaupungit että kylät olivat aiemmin harmaita, rakennuksilla oli väri, jonka sade ja tuuli olivat niille antaneet. Ensimmäisenä värinä tuli punamulta. Tukholmassa oli 1600-luvun keskivaiheilla modernia rakentaa kivitaloja, joiden julkisivut olivat punaisesta hollantilaisesta tiilestä. Rakennustaiteen historia tuntee monia esimerkkejä siitä, miten kallisarvoisia rakennusaineita on jäljitelty halvemmilla ja Falunin kuparikaivoksesta saatu punaväri oli yksi niistä. Ne, joilla ei ollut varaa rakentaa kivestä, käyttivät puuta, mutta kun haluttiin saada aikaan sama ulkonäkö, alettiin sivellä hirret punamullalla. Ikkunan ja oven pielet maalattiin harmaiksi jäljittelemään kivitalojen hiekkakivisiä portaaleja ja listoja.

Väriä käytettiin aluksi vain hienompiin rakennuksiin ja Suomen ainoat 1600-luvulta peräisin olevat, tunnetut esimerkit maalin käytöstä, ovat kaupunkien raatihuoneet. Pian alettiin maalata myös kirkkoja. Vasta 1700-luvun keskivaiheilla punaväri yleistyi, mutta vielä silloinkin vain kaupunkien keskustoissa. Kehitys kulki hyvin hitaasti, 1600-luvun jälkipuoliskolta kesti sata vuotta ennen kuin Tukholmasta lähtenyt punaväri oli saavuttanut pienet kaupunkimme. Sen jälkeen kesti vielä lähes sata vuotta, ennen kuin väri saapui maaseudullemme, sillä vasta 1800-luvun keskivaiheilla alkoi maalattuja taloja olla kylissä. Maaseudulla punamulta yleistyi 1800-luvun kuluessa ja se kuuluu vielä nykyisinkin oleellisena osana suomalaiseen kulttuurimaisemaan.

Punamultamaali koostuu nykyisin pääasiassa punamullasta, ruis- tai vehnäjauhosta ja rautavihtrillistä (rautasulfaatti), jotka sekoitetaan veteen. Myös lisäaineita kuten esimerkiksi härän verta ja sillinsuolavettä on aikaisemmin käytetty perinteisessä punamultamaalissa. Punamultamaali on turvallinen, edullinen, kestävä ja helposti uusittava maali, jonka vanhenemisominaisuudet ovat hyvin tunnettuja. Punamultaus kestää hyväkuntoisena suunnilleen 20 vuotta. Sävy vaihtelee pigmentin mukaan kirkkaasta italianpunaisesta tummempaan Falunin punaiseen. Maali on yksinkertaista valmistaa, käyttää ja pitää kunnossa. Parhaiten se pysyy höyläämättömässä ja ennen punamullatussa pinnassa. Aluksi maalin valmistuksessa ei käytetty öljyä vaan sideaineena toimi yksinomaan ruisjauholiisteri. Nykyään voidaan lisätä pellavaöljyvernissaa vähentämään maalin tahraavuutta ja lisäämään sen kiinnittyvyyttä alustaansa. Myös mm.traaniöljyä ja männynkerkkäöljyä on käytetty samaan tarkoitukseen Pellavaöljyvernissaa voi lisätä korkeintaan 1,5-2 litraa 50 litraan maalia eli noin 3-4% Öljy sekoittuu parhaiten, kun se vispataan rautavihtrillipitoiseen ruisjauhovelliin vasta keittämisen jälkeen ennen kuin punamulta sekoitetaan. Liian runsas vernissan käyttö voi aiheuttaa hilseilyvaaran sekä kiiltävän pinnan. Punamultaa on saatavissa sekä jauheena että valmiiksi keitettynä. Tehdasvalmisteisissa maaleissa on usein muoviaineita mukana, jotka aiheuttavat helposti hilseilyä uusintamaalausten jälkeen Myös mm. traaniöljyä ja männynkerkkäöljyä on käytetty samaan tarkoitukseen. Pellavaöljyvernissaa voi lisätä korkeintaan 1,5-2 litraa 50 litraan maalia eli noin 3-4%. Öljy sekoittuu parhaiten, kun se vispataan rautavihtrillipitoiseen ruisjauhovelliin vasta keittämisen jälkeen ennen kuin punamulta sekoitetaan. Liian runsas vernissan käyttö voi aiheuttaa hilseilyvaaran sekä kiiltävän pinnan. Punamultaa on saatavissa sekä jauheena että valmiiksi keitettynä. Tehdasvalmisteisissa maaleissa on usein muoviaineita mukana, jotka aiheuttavat helposti hilseilyä uusintamaalausten jälkeen.

Miten punamultamaalia valmistetaan?

Punamultamaali voidaan keittää seuraavan ohjeen mukaan:

Tarvittavat aineet:

50 litraa vettä
2 kg rautavihtrilliä
4,5 kg ruisjauhoja
8 kg punamultaa

Keittoon varatusta vesimäärästä otetaan vettä, johon sekoitetaan ruisjauhot kostumaan. Vesi kiehautetaan, ja kiehuvaan veteen sekoitetaan 2 kg rautavihtrilliä eli rautasulfaattia ja sen jälkeen kostutetut ruisjauhot. Kun seos on kiehunut vähintään puoli tuntia, hämmennetään joukkoon vähitellen 8 kg punamultaa. Maalia keitetään hiljaisella tulella koko ajan sekoittaen vielä mieluiten 2-3 tuntia, jonka jälkeen sen annetaan jäähtyä. Jos maali tuntuu liian paksulta, sitä voidaan ohentaa vedellä. Mikäli maalia on tarve varastoida ennen maalausta, tulee seokseen lisätä suolaa.

Pitkä keittoaika takaa sen, että liisteristä tulee sitovaa ja silloin maali pysyy seinässä tahraamatta ja kauan. Punamultamaali omaa hyvän peittokyvyn ja maali sopii myös uudisrakennuksiin puhtaille puupinnoille. Maali sivellään voimakkaasti ja paksusti hyvin harjattuun pintaan. Tavallisesti pohjan harjaukseen käytetään esimerkiksi juuriharjaa, erikoistapauksissa teräsharjaa

Maalaamista voimakkaassa auringonpaisteessa tulee välttää, sillä maali kuivuu tällöin liian nopeasti ja tarttuu huonommin pohjaansa. Litra punamultamaalia riittää noin 3-5 neliöön höyläämätöntä puutavaraa.

Käytetyt lähteet

C.J.Cardberg: Väri kulttuurimaiseman osana
CJ Cardberg: Puutalojen värien valitsemisesta
Häro-Kaila: Pohjalainen talo
Kaila-Vihavainen-Ekbom: Rakennuskonservointi
Kaila-Pietarila-Tommila: Talo kautta aikojen julkisivujen historia
Kaila: Talotohtori
Kaila: Kevät toi maalarin