Luovan rannalle perustettu kylä
Tomi Riihiranta 4.1.2019
1400-luvulla, nykyistä Luopioisten kylää halkoivat Haltianselän ja Rihanselän väliset matalat, vähävetiset salmet. Kukkian pinta oli silloin noin pari metriä nykyistä korkeammalla. Tällaista vähävetistä salmea kutsuttiin myös luovaksi (luopa).
Mikkolanlahden ja Rihanselän välisen luovan rannalle, nykyisen Seuratalon tienoille oli rakennettu kaksi taloa, joita myöhemmin alettiin kutsua Isopereksi ja Mattilaksi. Talojen ympärille rakentui renkien, sotilaiden ja käsityöläisten asumuksia ja näin luovan rannalle oli muodostunut pieni kylä, jota alettiin sijaintinsa mukaan kutsua Luopioiseksi.
Myöhemmin väkiluvun lisääntyessä maatiloja alettiin halkoa ja 1800-luvulle tultaessa Mikkolanlahden rannalla, lähes kiinni toisissaan olivat Isopere ja siitä erotetut Aliperen, Yli- ja Ali-Uotilan tilat, sekä Mattila ja siitä erotettu Mikkola.
Isojaossa 1830-luvulla vanha kylätontti alkoi hajota, kun Mattila muutti maidensa keskelle nykyiselle paikalleen ja Isopere nykyisen Järvikansan/Säästöpankin paikalle. Samoihin aikoihin Luopioisten luovat viimeistään kuivuivat, kun Vihavuoden koski perattiin ja Kukkian pinta putosi.
1900-luvun alussa, vanhalla kylätontilla oli vielä nyk. seuratalon paikalla ollut Mikkola ja vanhainkodin paikalla olleet Yli- ja Ali-Uotilan talot.
Kylä laajenee
Tomi Riihiranta 5.1.2019
Väkiluvun lisääntyessä Luopioisten niemen viljelysmaat alkoivat käydä vähiin, varsinkin kun hauholaiset olivat vallanneet niemen itäosan perustamalla sinne Rajalan lampuotitilan. Kun Holjansalmen yli oli saatu silta vuonna 1673, kulku etelään päin alkoi helpottua. Luopioisten talojen pojat ja rengit alkoivat perustaa torppia Holjaan ja Matinojaan, jonne 1700-luvun lopulla perustettiin myös Isoperestä erotettu Vekunan talo. Holjansillan ansiosta Luopioisten kylä valikoitui hyvien vesi- ja maareittien ansiosta myös juuri perustetun kappeliseurakunnan kirkon paikaksi.
Luopioisten kyläläiset alkoivat aggressiivisesti laajentamaan elintilaansa. Pohjoisessa tuli vastaan Rautajärven kylä ja varhaisin tunnettu maininta Luopioisten kylästä onkin juuri käräjämaininta rajariidasta Rautajärven kanssa.
Laajeneminen itään päin, Rihanselän toiselle puolelle tuotti sekin tuskaa, kun hauholaiset pyrkivät samoille osingoille kaskeaan polttamaan. Hauholaistunkeutujat ajettiin välillä verissäpäin tiehensä, mutta Niemikunnan maista käytiin jatkuvia käräjiä vielä vuosisatoja. Luopioisten kylän asutus Niemikunnalla vakiintui 1700-luvun puolivälissä, kun sinne perustettiin Rihkan ja Riihirannan uudistilat. Viimeinen hauholainen ymmärsi lähteä Niemikunnalta vasta 1900-luvun alussa, kun Hahkialan herra Axel Charpentier myi kivisen niittynsä Mikkolan Juho Niemiselle.
Kuvassa Rajalan tila (pitkä rakennus), joka alkuun kuului Puutikkalan kylään, mutta liittyi myöhemmin Luopioisiin. Kunnan ostamaan Rajalaan perustettiin ensimmäinen kansakoulu ja samalla mäellä on koulu nykyäänkin.
Kaukokatseiset kunnanisät
Tomi Riihiranta 8.1.2019
Luopioinen itsenäistyi vuonna 1868 ”ihte pitäjäksi”, kuten sen aikainen kuntapäättäjä asian ilmaisi. Kun itsenäisyyttä oli kestänyt vain kaksi vuotta, tekivät kunnanisät Suomenkin mittapuulla ainutlaatuisen päätöksen: Kunta osti oman maatilan. Ainoastaan Hausjärven kunta oli aiemmin tehnyt samanlaisen hankinnan. A.G. Bastmanin konkurssipesän myymään Rajalan tilaan kuului 238 hehtaaria maata, monta kilometriä Kukkian rantaa, sekä Hevossaarena silloin tunnettu Rajalansaari. Samalla järjestyi myös tilat kunnan ensimmäiselle kansakoululle tilan päärakennuksesta, jota jatkettiin parin luokkahuoneen verran. Sivurakennuksessa alettiin pitää kunnan kokouksia ja siellä toimi myös Luopioisten Säästöpankin ensimmäinen konttori.
Kunnan maanhankinnat eivät päättyneet tähän, vaan maatila toisensa jälkeen alkoi siirtyä kunnan hallintaan. Vuonna 1900 ostettiin myöskin kansakoulua ajatellen Jussilan tila Puutikkalasta.
Vuonna 1913 tuli myyntiin yhdistynyt yli 350 hehtaarin Uotilan tila Kirkonkylästä. Huonokuntoinen asuinrakennus purettiin ja paikalle rakennettiin kunnan vaivaistalo. Tilan maille rakennettiin myös kulkutautisairaala ja mielisairaala (nyk. Pöllökartano).
Sisällisodan jälkeen kunnassa oli paljon orpolapsia ja heitä varten kunta osti vuonna 1918 Holjan tilan, jonne perustettiin lastenkoti.
Suurimman maanhankintansa kunta teki vuonna 1922, kun Einari ja Suoma Niemiseltä ostettiin Mikkolan, Iso- ja Aliperen yhdysviljelyksessä olevat tilat. Kunta perusteli ostoaan mm. Mikkolan uusilla ja hyväkuntoisilla rakennuksilla. Edellinen isäntä oli rakentanut koko tilakeskuksen. Vanha päärakennus Mikkolanlahden rannalla oli myyty jo aiemmin eri yhdistysten omistamalle Seuratalo Oy:lle. Uusi päärakennus toimi vuosikymmenet kunnanlääkärin asuntoja ja myöhemmin kunnanvirastona.
Kunnanisien kaukokatseisen maanhankinnan ansiosta kuntakeskuksena toimineella Kirkonkylällä oli tilaa kasvaa ja kehittyä. Kunnan ensimmäisen tilan, Rajalan mailta myydään tänä päivänäkin asuin- ja yritystontteja. Kirkonkylän niemen vanhoista maatiloista ainoastaan Mattila on enää yksityisessä omistuksessa.
Kaupparakennuksista
Tomi Riihiranta 17.1.2020
Selin&Salosen kauppa kirkonkylässä vuonna 1963. Rakennus on Luopioisten vanhimpia kaupparakennuksia, ellei jopa vanhin ainakin nykyään olemassa olevista. Ensimmäinen kauppias paikalla oli Herman Ittilä, joka anoi kuntakokouksessa 1879 lupaa leipoa ja myydä nisuleipää.
Ida Ittilä jatkoi miehensä kuoltua omalla nimellään kaupan pitoa uuden puolisonsa Jaakko Selinin kanssa. Heidän jälkeensä kaupanpitoa jatkoi Selinien tytär Elli Salonen. Ainakin Salosen aikana kaupassa myytiin lähinnä kangastavaraa.
Nimikyltissä olleen &-merkin mukaan, kyläläiset alkoivat kutsua kauppaa ”Selin kempura Saloseksi”.
Salosen jälkeen 1960-80-luvuilla rakennuksessa piti kauppaa Maikki Koskinen ja viimeisenä Rauha Pirttiniemi. Nykyään rakennus on yksityisasuntona.
Vasemmalla olevassa ns. Lehdon talossa vietti 1950-luvulla vanhuudenpäiviään entinen kansanedustaja ja kirjailija Sulo Wuolijoki.
Kirkonkylän koulu
Tomi Riihiranta 5.2.2020
Kirkonkylän koulun oppilaita vuonna 1910 valmistuneen koulurakennuksen edustalla. Kuva on otettu 1910-20-lukujen taitteessa. Opettajat ovat Onni Salonen ja Saima Heikkinen, tai Elvi Wallenius. Onni Salonen teki pitkän uran Kirkonkylän koulun opettajana vuosina 1912-1956. Hänet tunnettiin huumorintajuisena, mutta tarpeen tullen ankaranakin opettajana. Joskus hän tuskastui pojanjuntteihin ja rankaisi heitä kopauttamalla sormuksellaan otsaluuhun.
Koulun rakentamisen aikoihin kunta omisti Kirkonkylästä ainoastaan n. 250 hehtaarin Rajalan tilan. Rajalan tilakeskus, jossa sijaitsi vanhempi koulurakennus ja kunnantupa, sijaitsi nimensä mukaisesti tilan rajalla, joka kulki aivan rakennusten nurkkia hipoen. Jostain syystä kunta ei saanut uutta koulurakennusta sovitettua omille mailleen, vaan koulu rakennettiin Mikkolan isännältä Juho Niemiseltä ostetulle tontille. 12 vuotta myöhemmin koko Mikkolan tila päätyi kunnan haltuun.
Väinö Keinäsen piirtämään koulurakennukseen tuli keskelle 75 neliömetrin luokkahuone. Vasempaan päätyyn tuli poikien käsityöluokka ja oikeaan päätyyn kaksi huonetta ja opettajan asunto. 80-luvun lopulla, luokkahuoneet muutettiin kirjastoksi ja asunto luokkahuoneeksi.
Liikenneyhteyksistä
Tomi Riihiranta 27.12.2022
Luopioisista oli ennen hyvät liikenneyhteydet Hämeenlinnaan. Aitoosta Hämeenlinnaan seilanneen K.L. Vehoniemen laivayhtiön ajauduttua konkurssiin 1920-30-lukujen taitteessa alkoi luopioislaisten matkustelu lähikaupunkeihin taittua entistä enemmän pyörien päällä. Tähän vaikutti myös tiestön parantuminen, jota pula-ajan työllisyystöinä oli kohennettu runsaasti. Luopioislaisten yleisin kaupunkikohde oli tuohon aikaan ja vielä myöhemminkin Hämeenlinna, ennen kuin Tampereesta tuli luopioislaisten ”pääkaupunki”.
Hämeenlinnan Rantatorilla odottaa matkustajia 28.5.1930. Väinö Maulan Hämeenlinna – Pälkäne – Aitoo -linjan Chevrolet H-4572, seuraavina Hämeenlinna – Tuulos – Luopioinen linjaa liikennöivät Kaarlo Kustaa Pätiälän Chevrolet H-1128 (Juho Laine jalka etupuskurilla) ja Vilho Niemen Chevrolet H-4838, viidentenä myös Luopioisiin liikennöivä Chevrolet(?) H-5xx5.
Kirkonkylän raittia 1920- tai 30-luvulla.
Kylän valokuvaaja Kalle Hellgrén on asettanut kameranjalkansa Pättimäen päälle, Nuorisoliiton talon vierelle. Vasemmalla näkyvät kirkko ja Sirénin talo komistavat kylän kuvaa tänäkin päivänä. Sirénin talossa oli kylän postikonttori vuodesta 1914 alkaen. Konttoria hoiti vuoteen 1936 asti Kalle Sirén ja siitä eteenpäin hänen leskensä Amanda Sirén, eli Posti-Manta vuoteen 1943 asti.
Kuvan oikeassa reunassa näkyvät Säästöpankin ja Peroniuksen talot.
Kuva Anne Hollmen-Lahtiselta. / teksti Tomi Riihiranta
Nostalginen kuva Luopioisten kirkonkylältä.
Peltojen takana näkyy Mikkolan rakennuksia. Kuva on otettu ennen vuotta 1963, koska Mikkolan navetassa näkyy olevan vielä vanha kattorakennelma. Navetta sai nykyisen ulkomuotonsa vuoden -63 tulipalon jälkeen. Palo oli kunnan kannalta ”onnellinen”, koska navetta päätettiin palon jälkeen saneerata teollisuustilaksi ja sitä pidetään kylän teollistumisen alkuna. Eläinvahingoiltakin oli vältytty, koska karja oli palon syttyessä ollut laitumella.
Kuva Anne Holmen-Lahtiselta / Teksti Tomi Riihiranta
.jpg)
Tomi Riihiranta:
Luopioisten vanhojen kirkkojen paikoista
Nykyistä vuonna 1813 rakennettua Kristuksen kirkastuksen kirkkoa edeltäviä kirkkoja tai kirkonomaisia rakennuksia tiedetään Luopioisten kirkonkylässä olleen kolme. Kaksi edellistä kirkkoa sijaitsi nykyisin Vanhana hautausmaana tunnetussa kirkkotarhassa, suunnilleen hautausmaalla olevien kahden hautakappelin välissä. Kirkot olivat vuonna 1735 valmistunut ”Kaikkien Pyhien kirkko”, eli ns. ”Punanen kirkko”, ja sen vuonna 1806 tapahtuneen tuhopolton jälkeen samalle kivijalalle valmistunut väliaikainen ns. Lautakirkko.
”Kaikkien Pyhien kirkkoa” edeltäneestä kirkkorakennuksesta ei ole jäänyt kovin paljoa tietoja aikakirjoihin. Historiantutkijat ovat olleet erimielisiä, onko se ollut kirkko ollenkaan ja yleisesti sitä onkin kutsuttu Pirttikirkoksi, tai Pitäjäntuvasta laajennetuksi kirkoksi. Perimätieto kertoo, että jumalanpalvelustoiminta Hauhon Vesikansan, eli myöhemmän Luopioisten Kappeliseurakunnan alueella alkoi Padankosken Tupalan talossa. Alkuun seurakuntaelämää hoidettiin emäseurakunnasta Hauholta käsin. Luopioisten kappeliseurakunnan tiedetään syntyneen virallisesti 1690-luvun alkuvuosina. 30.9.1691 piispa Petrus Bång oli tehnyt kirjallisen päätöksen siitä, että Luopioisten kappalainen Anders Henrici (kotoisin Kuohijoelta, otti myöhemmin nimen Cuohiander) saisi tiettyjen talojen tulot, koska seudulle oli rakennettu uusi kappelikirkko. Pari vuotta myöhemmin 1693 Cuohiander sai Luopioisten (kirkonkylä) kyläläisiltä tontin kirkon vierestä. Paikan määriteltiin olevan lähellä suurta kiveä ja kylän hamppumaata.
Aiempi tutkimuskirjallisuus kertoo kappeliseurakunnan ensimmäisten jumalanpalvelusten toimittamisen alkaneen 1690-luvulla Isoperen talon tuvassa, joka toimi myös jonkinlaisena pitäjäntupana. Tästä on jäänyt nimitys ns. Pirttikirkosta. Luopioinen ennen Luopioista-historiakirjan (2012) kirjoittajan dos. Anneli Mäkelä-Alitalon mukaan käsitys pirttikirkosta ei saa tukea mistään asiakirjoista. Pitäjäntupa mainitaan tosin Christopher Herkepaeuksen 1756 julkaisemassa akateemisessa opinnäytteessä ”Historisk och oeconomisk beskrifning öfwer Hauho Sokn uti Tawastland”. Herkepaeus kertoo luopioislaisten rakentaneen pitkän matkan takia ensin pitäjäntuvan. Oman aikansa, eli 1600-luvun asiakirjat eivät kuitenkaan kerro mistään muusta kuin kirkosta, vaikka niissäkään ei poissuljeta rakennuksen alkuperää, varsinkaan kun sen tarkka rakentamisajankohta ei ole tiedossa. Seurakunnan kokousasiakirjoista ilmenee, että kirkko on ollut kaksilappeinen, itä-länsisuuntaan rakennettu rakennus. Katto oli tehty paanuista. Kirkon vieressä oli erillinen kellotapuli.
Kirkon tarkka sijaintipaikka on jäänyt pitkälti arvoitukseksi. Herkepaeuksen tutkimuksen teon aikoihin kirkko oli jo purettu, mutta hän mainitsee sen sijainneen samassa kirkkopihassa (nykyinen vanha hautausmaa) kuin uusi, Kaikkien Pyhien kirkko sijaitsi. 1700-luvun paikallishistoriallisia kertomuksia pidetään Mäkelä-Alitalon mukaan yleensä tutkimuksien sijaan kuvauksina, eikä niitä voida pitää luotettavina. Seurakunnan kokouspöytäkirjat -joita luotettavampaa lähdettä tuolta ajalta on vaikea löytää- eivät myöskään tue Herkepaeuksen kertomusta. Vuonna 1932 julkaistiin Hämeen Sanomissa seurakunnan kokouspöytäkirjojen mukaan kirjoitettu artikkeli: “Luopioisten vanhan kirkon rakennusasia”. Kirjoituksesta ilmenee että vuonna 1732, kun ensimmäinen kirkko oli jo huonokuntoinen, keskustelivat seurakunnan päättäjät korjatako vanhaa, vai rakennetaanko kokonaan uusi kirkko. Kertomuksen mukaan syy kirkon rapistumiseen oli kirkon sijainti alavalla, soisella maalla. Lattian alle haudatut ruumiit oli jouduttu laskemaan vettä täynnä oleviin hautoihin. Kertomuksen kuvaus kirkon sijaintipaikasta ei sovi nykyisenä vanhana hautausmaana tunnettuun paikkaan, eikä ihan muuallekaan läheisyyteen, sillä tienoo on kuivaa hiekkakangasta.
Vanhimman tunnetun kirkon paikkana on pidetty Isoperen taloa, ja sen viimeinen sijaintipaikka oli nykyisen Järvikansan kaupan kohdalla. Aiemmissa tutkimuksissa onkin arveltu, että kirkko sijaitsi jossain Isoperen tontin läheisyydessä. Luopioisten kylän isojakokartoista kuitenkin ilmenee, että Isoperen talo, samoin kuin muutkin Luopioisten kirkonkylän maatilat Rajalaa lukuun ottamatta sijaitsivat ennen 1830-luvulla suoritettua isojakoa tiiviinä kylätonttina Mikkolanlahden rannalla, nykyisen Seuratalon ja Vanhainkodin välisellä alueella. Isoperen tontti sijaitsi suunnilleen nykyisen Seuratalon vierestä kulkevan tien kohdalla. Maasto Isoperen tontista länteen päin on alavaa ja soista, joskin sitä on varsinkin 1960-luvulla tehdyn ohitustien takia täytetty. Cuohianderin kirkon vierestä saadun tontin kerrottiin olevan lähellä isoa kiveä. Isojakoasiakirjoista ilmenee, että Isoperen länsipuolella, suunnilleen nykyisen Vohlisaarentien risteyksen kohdalla ollut pelto oli nimeltään Iso-kivipelto. Nykyään alueella ei ole havaittavissa ainuttakaan isompaa kiveä. Kivet on todennäköisesti särjetty tien tai rakennusten pohjiksi. Edellä mainituista kuvauksista Luopioisten vanhimman tunnetun kirkon paikasta voidaan päätellä, että kirkon mahdollinen sijainti olisi ollut jossain nykyisen kylän keskustan ja vanhainkodin välisessä laaksossa.
Kuvassa Luopioisten ”Kaikkien Pyhien Kirkko 1745-1806”, jonka Pertti Toivari piirsi keräämiensä tietojen ja ajan rakentamistavan perusteella.