Erkki Toivari pyysi minua ystävällisesti kertomaan omia käsityksiäni siitä, miksi kaupunkilaisena tulen yhä uudestaan Kukkiajärven rannalle enkä haluaisi täältä pois lähteä. Miksi kesäpaikasta on tullut niin tärkeä osa hyvinvointia? Suomessa on yli 500.000 kesämökkiä ja lähes pari miljoonaa kansalaista viettää vapaa-aikansa järvi-Suomen maisemissa. Yhä useammat suunnittelevat muuttavansa sinne kokonaan eläkepäivinä, jos mahdollista. Mikä voima ja taika vetävät järven rannalle, irti kaupungin riemuista ja palveluista?

Perheemme tuli vuonna 1955, eli tasan 60 vuotta sitten Kukkian itärannalle Rautajärveltä Ruljan suuntaan ja Kortteenpohjan tien varteen, lähelle Jukka ja Eeva Saastamoisen taloa. Sieltä isäni ja hänen veljensä olivat ostaneet kaksi vierekkäistä järvenrantatonttia. Asetuimme aluksi ystävällisen ja vieraanvaraisen Pirttiniemen perheen (Kuokkanen) torppaan, siksi aikaa kun saunaa ja mökkejä rakennettiin.

Positiivista juurtumista

10-vuotiaalle pojalle alkoi kehittyä juuria ja sidoksia Kukkiajärveen. Se kertoo arvoista ja asenteista, jotka ovat päässeet kehittymään jo nuoresta pitäen. Olen tullut nimittäin siihen tulokseen, että ihmisellä, ainakin minulla, voi olla juuria useammassakin paikassa samaan aikaan.

Juurtuminen tänne on ollut seurausta lähinnä positiivisista asioista ja kokemuksista. Täällä ovat elämää rikastuttaneet mukavat asiat ja kaunis ympäristö. Voisikohan tätä kutsua positiiviseksi ja valikoituneeksi juurtumiseksi …verrattuna velvollisuuksia täynnä olevaan juurtumiseen kaupungissa.

Rauhaa ja jatkuvuutta

Kun saapuu Kukkialle, huomaa, että samat mäet ja kummut, talot, kivet ja puut ovat odottamassa juuri sellaisina, kuin ne viimeksi näin. Järvi liplattaa samassa paikkaa, aallotkin ja niiden musiikki soi kuten ennenkin. Saaret ovat paikoillaan. Vesilinnut tervehtivät sinua tutuin sävelin.

Olet saapunut kuin toiseen maailmaan, jossa on enemmän pysyvää kuin muuttuvaa. Jotain jota voi rauhassa odottaa eikä näkemäänsä pety. Sellaista rauhaa ja ympäristön pysyvyyttä ainakin minun sieluni kaipaa ja tarvitsee. Siksi tänne on hyvä tulla, aina uudestaan ja uudestaan, vuodesta toiseen. Sielu ehtii hyvin mukaan ja kokee voivansa hyvin.

Hyvän elämän eväskori

Säännöllistä liikuntaa omien mahdollisuuksien ja halujen mukaan, ympäri vuoden. Kulttuuria maun mukaan: tunteilua, naurua ja kyyneleitä, elämyksiä, turvallista yhdessäoloa. Luonnon terapeuttista voimaa: kauneutta ja harmoniaa, muuttumattomuutta, luonnon voimien kokemista, ja hiljaisuutta

Luonto viestii harmoniaa

Mikä tekee järvestä ja sen rannoista niin tärkeän sielulle ja ruumiille? Ruumis saa luonnollisesti sopivaa monipuolista ponnistelua ja liikuntaa, joka pitää yllä ja kehittääkin fyysistä toimintakykyä.

Mikä Kukkialla hellii, hoitaa ja vahvistaa sielua? Siihen on monta syytä. Varmaankin luonnon kauneus ja sen omat siivekkäät asukkaat monipuolisine lauluineen varsinkin keväällä. Mutta myös luonnon harmonia – luonto kun osaa rakentaa kaiken sopusuhtaisesti ja tasapainoisesti – siinä silmä lepää.

Muuttumattomuus rauhoittaa

On kuitenkin yksi asia ylitse muiden, joka ainakin vaikuttaa minun sieluuni voimakkaasti: nimittäin luonnon muuttumattomuus yhden ihmisen elinaikana.

Hektisessä ja kiireisessä elämässä ja varsinkin työelämässä olemme joutuneet keskelle jatkuvaa kiirettä ja muutosta. Harvat asiat pysyvät enää vuosia ennallaan. Teknologia ja digitalisointi muuttaa työ- ja asuinympäristöämme, työvälineitä ja palveluja kiivasta tahtia. Mukana ei tahdo pysyä. Meno voisi olla rauhallisempaa, että sielu ehtii mukaan. Ikääntymisen myötä rauhattomuus alkaa häiritä. Epävarmuus ympärillämme kasvaa.

”Idylli, rauhaisa, tunnelmallinen paikka tai olotila”, määrittelee tietosanakirja. Toisaalta idylli voi olla runo tai maalaus, joka kuvaa rauhaisaa onnea ta maisemaa, usein turneltumatonta maalaiselämää ihannoiden.

Paikkana kesämökki on liki puolelle miljoonalle suomalaiselle idylli, josta he talvisin haaveilevat kaupunkilaisen elämänympäristönsä vastakohtana. Jotkut pitävät kakkosasuntoa. Muutamat kirjailijat kuten Eeva Joenpelto, Hannu Mäkelä ja Kaari Utrio ovat asettuneet pysyvästikin maalle. Luonnonläheisyys, kestävä kehitys, valintojen yksilöllisyys ovat jälleen arvoja,

Kysymys ei ole paikasta, vaan koko elämisen tyylistä ja elämäntavasta. Maalla asuminen vaatii toisenlaisia asenteita ja taitoja kuin kaupunkielämä. Tärkeintä ei ole ehtiä jokaiseen kiireeseen mukaan; tärkeätä on oppia erottamaan toisistaan kyykäärme ja kastemato; tärkeätä on osata odottaa, että sade taukoaa tai alkaa. Tärkeätä on tulla lähemmäs alkuperäistä luontoa ja taipua sen vaatimuksiin.

Kysymys ei ole elämäntyylistä, vaan siitä olotilasta, jota tavoitellaan. Pyrkimyksen on löytää lepoa ja rauhaa, virkistystä ja vaihtelua, hyvää tasapainoista mieltä.

Kiihkeä pyrkimien ja tavoittelu väistyy, tilalle tulee hiljeneminen ja kuuntelu, ehkä jopa mietteliäs itsetutkistelu. Mitä minä oikein tavoittelen elämässä, mitä minä ajan takaa? Rahaa, valtaa, rakkautta? Tyytymistä, hiljenemistä, kuuntelua? Kuina paljon mitäkin?

Jää aikaa miettimiselle ja muistamiselle, mielikuvitukselle. Hoidetaan sisäistä puutarhaa. Kaari Utrio on sanonut, että kun maalla ei ole iltamenoja, aikaa jää hyvin kirjoittamiselle.

Kun tulen keväällä ensi kertaa maalle, kierrän paikat ja kuuntelen, miten vanhat tut ovat selviytyneet talven koettelemuksista. Onko käynyt vieraita jättämässä roskia?

Kun syksyllä viimeisen kerran lähden maalta, kierrän pakat ja katselen, että kaikki on kunnossa. On hyvä tulla ja hyvä lähteä.