Luopioisten uhanalaiset kasvit

Kun puhutaan uhanalaisista lajeista, tarkoitetaan eliölajeja, jotka ovat ihmistoiminnan vuoksi vaarassa hävitä koko maapallolta tai joltakin tietyltä alueelta. Tämän arviointia varten on luotu paitsi uhanalaisuuskriteerit myös -luokitus. Puhutaan vaarantuneista (VU), erittäin uhanalaisista (EN) ja äärimmäisen uhanalaisista (CR) lajeista. Lisäksi on luokat hävinneille lajeille (RE) ja silmälläpidettäville lajeille (NT). Vuosittain inventoidaan uhanalaisiksi määriteltyjen lajien elinpaikkoja ja tehdään tarvittavia muutoksia lajilistoihin.

Myös paikallisesti voidaan nimetä alueen, esimerkiksi Luopioisten, uhanalaiset lajit. Yleensä nämä ovat samoja lajeja kuin valtakunnallisetkin, mutta joukossa on myös ns. alueellisesti uhanalaisia lajeja (RT).
Koska olen pääasiassa kartoittanut Luopioisten kasveja, tässäkin keskityn vain niihin. Uusin valtakunnallinen uhanalaisarviointi ilmestyi vuonna 2010. Paikallisesti olen seurannut Luopioisten uhanalaisten kasvien kehitystä vuosittain.

Luopioisista on löydetty aikojen kuluessa seuraavat valtakunnallisesti uhanalaiset siemenkasvilajit:
– punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata) 
– kaitakämmekkä (D. Traunsteineri) 
– ahokirkiruoho (Gymnadenia conopsea) 
– sääskenvalkku (Malaxis monophyllos) 
– ormio (Pilularia globulifera)
– keltamatara (Galium verum) sekä lettosara (Carex heleonastes).

Nämä kaikki seitsemän ovat valtakunnallisesti vaarantuneita lajeja.
Tällä hetkellä näistä lajeista ei enää vuosiin ole löydetty lettosaraa, ahokirkiruohoa eikä sääskenvalkkua. Lettosara katosi Aitoon Häyläsuon kuivatuksen yhteydessä 1950-luvun lopulla. Olen sitä useasti sieltä etsinyt, mutta alue on muuttunut sen verran paljon, ettei sara siellä todennäköisesti enää kasva. Sääskenvalkku kasvoi Kuohijoen kalkkikaivoksen alapuolisella suolla, mutta suon ojittaminen muutti vesitasapainoa 1980-luvulla eikä kasvi ole palannut kasvupaikalleen.

Pirkanmaan ELY-keskuksen toimesta suon ojat täytettiin kymmenkunta vuotta sitten, mutta siitä huolimatta vuosittaiset tarkastukset kasvin vanhalla kasvupaikalla ovat olleet tuloksettomia. Kirkiruohoa on kasvanut useammallakin paikalla, mutta jo muutama vuosi sitten saatoin todeta kasvupaikat tyhjiksi. Viimeisin havainto Luopioisista on vuosituhannen vaihteesta.

Punakämmekkää kasvaa Kurkisuolla edelleen määrän vaihdellessa tosin suuresti. Viime kesänä kasvi kukki runsaasti ja oli laajentanut suon länsipään kasvualuettaan. Sen sijaan toinen kasvusto Kurkisuon Padasjoen puolella näyttää hiipuneen jo 1990-luvulla.

Aitoon Häyläsuon kasvupaikalla kämmekkä kasvoi aikoinaan runsaana pienellä alueella. Viimeisin havaintoni sieltä on vuodelta 1998. Kävin suolla viimeksi viime syys- kuussa enkä välttämättä löytänyt aivan oikeaa paikkaa, mutta en löytänyt kämmekkääkään.

Kaitakämmekkää kasvaa edelleen Kurkisuon länsiosissa. Viime kerralla löysin viisi kukkivaa versoa samalta paikalta kuin ennenkin. Kasvi ei ole laajentanut eikä supistanut kasvupaikkaansa. Muualta koko laajalta suolta sitä ei ole löytynyt.

Keltamatara on Luopioisissa huolestuttavasti vähentynyt. Piennarmataran, joka on kelta- ja paimenmataran risteymä, uusia kasvustoja löytyy jopa hyvinkin vanhojen keltamataran kasvupaikkojen läheisyydestä. Niinpä aina ei voi suoraan sanoa kumpaa kasvia löydetty yksilö on.

Varmoja kasvustoja on kuitenkin vielä Rautajärven kartanon perinnehaassa sekä Aitoon ja Puutikkalan hiekkaisilla harjurinteillä, mutta ei enää samalla tavalla kuin ennen.

Ormio on Kukkian ja Luopioisten oma kasvi. Tämä pieni vesisaniainen löydettiin 1930-luvulla uutena kasvina maahamme ja sen kasvamista Kukkian rantavesissä on sen jälkeen tarkkaan seurattu.

Urho Mäkirinta kartoitti kasvin kasvupaikkoja 1950-luvulla, jolloin sen todettiin kasvavan laajalti Ison Kukkian alueella sekä Haltianselällä. Omissa kasvikartoituksissani olen siihen törmännyt lähes kaikkialla Kukkianaltaan alueella. Osa löydetyistä kasveista on löytynyt kelluvana rantavedestä ja silloin se on saattanut tulla kaukaakin, mutta hyvin usein sen tapaa myös hiekkapohjalta suojaisista lahdekkeista. Muutama kasvusto on löytynyt myös Puutikkalan Vihajärvestä ja yksi pieni kasvusto Kuohijärven pohjoisosista.

Silmämääräisesti tarkkailtuna kasvi voi hyvin. On epäilty täplärapujen syövänormiokasvustoja. Itse en ole tätä todennut, mutta ilmiötä on syytä pitää silmällä.

Silmälläpidettäviä lajeja uuden arvioinnin mukaan kasvaa tai on kasvanut Luopioisten alueella 18 lajia:
– laskospo imulehti (Alchemilla plicata)
– tylppähammaspoimulehti (Alchemilla samuelssonii)
– ahokissankäpälä (Antennaria dioica)
– ketonoidanlukko (Botrychium lunaria) 
– ahonoidanlukko (Botrychium multifidum)
– hentosara (Carex disperma)
– kaislasara (Carex rhynchophysa)
– vankkasara (Carex riparia)
– sarjatalvikki (Chimaphila umbellata)
– hajuheinä (Cinna latifolia)
– huhtakurjenpolvi (Geranium bohenicum)
– suovalkku (Hammarbya paludosa)
– jäkki (Nardus stricta),
– korpinurmikka (Poa remota),
– kellotalvikki (Pyrola media),
– kelta-apila (Trifolium aureum),
– musta-apila (Trifolium spadiceum)
– kesämaitiainen (Leontodon hispidus).

Näitä en ryhdy sen tarkemmin selvittelemään. Kaikkien osalta ei voi sanoa, että ne olisivat täällä kovinkaan uhanalaisia.

Silmälläpidettäviä ei oikeastaan luetakaan uhanalaisiin lajeihin, mutta niistä valitettavan usein tulee sellaisia, eli muutosta huonompaan suuntaan tuntuu koko ajan tapahtuvan. Syyt tähän ovat moninaiset ihmistoiminnan aiheuttamat muutokset niin maaperään kuin ilmastoon- kin.

Luopioisten alueellisista harvinaisuuksista ja tarkkailtavista kasveista ei pitkään aikaan ole enää tavattu Kurkisuon rimpivihvilää (Juncus stygius) eikä Kuohijoen Niitynperän hetekaalia (Montia fontana).

Sen sijaan Iso-Vekunan pesäjuuri (Neottia nidusavis) voi hyvin saaressaan kahdellakin paikalla. Viime kartoituksessa toisella paikalla saaren keskellä kasvoi seitsemän kukkivaa versoa ja toisella saaren pohjoisosissa yli kaksikymmentä versoa. Molemmat kasvustot olivat elinvoimaisia.

Myös lehtoneidonvaipalle (Epipactis helleborine) on muutaman viime vuoden kuluessa löytynyt uusia suuriakin kasvustoja: Puutikkalan Kyläjärven ympäristöstä, Koivulahdesta ja Jylhänniemestä, Rautajärven Kourasaaresta sekä Aitoon Uusikylän alueelta. Yksittäisiä tai muutaman kasvin paikkoja on löytynyt lisäksi lukuisia. Tällä kasvilla näyttää tällä hetkellä menevän paremmin kuin monella muulla kämmekkäkasvilla.

Siemenkasvit ovat kuitenkin vain osa kasvimaailmaa. Luopioisista on 746 siemenkasvilajin lisäksi löydetty tähän mennessä 354 sammallajia. Näissäkin kasveissa on uhanalaisia lajeja. Täältä on löydetty yksi erittäin uhanalainen sammal, kuusi vaarantunutta ja peräti 24 silmälläpidettävää lajia.

Alueellisesti uhanlaisia on lisäksi liki kaksikymmentä. Monet näistä ovat hyvin pieniä ja huomaamattomia eikä niiden määrityskään onnistu ilman mikroskooppia. Kuitenkin niillä on oma paikkansa luonnon monimuotoi- suudessa.

Kaikista tässä mainituista kasveista on mahdotonta laittaa tähän mukaan tarkkaa kuvausta. Niinpä suosittelenkin käymään tekemilläni kasvissivuilla (www.luopioistenkasvisto.fi) ja etsimään sieltä tarkempia tietoja näistä lajeista. Sivusto täydentyy vuosittain ja siellä on ajan- kohtaista tietoa niin uhanalaisista kuin muistakin täältä löydetyistä kasveista. Samalla voi tutustua myös Luopioisten sienimaailmaan: jäkäliin ja mikrosieniin. Näistäkin on sivuilla samanlaiset esittelyt.

Nämä sivut ovat jonkin verran tieteellisemmät, mutta jo kuvienkin pohjalta pääsee mukaan lajiryhmien ihmeelliseen ja kauniiseen maailmaan.

Otan edelleen havaintoja vastaan alueen asukkailta ja Luopioisissa liikkuvilta. Parhaiten se onnistuu kasvisivuilla olevan sähköpostiosoitteen avulla. Siellä on lisäksi puhelinnumero, jonka kautta minut myös tavoittaa.