Sahdin pääraaka-aine on mallas. Kuvassa (ylhäällä vasemmalla) maltaat kuivumassa saunan lauteilla. Sahtimäskin keittäminen (kuva ylhäällä oikealla) on tarkkaa puuhaa, ettei se pala pohjaan. Sinikka Kyösti lisää katajia, Kari Keino sekoituspulikan varressa.

Jo 1500 luvulla Kukkiankin ympäristössä, valmistettiin suomalaista perinnejuomaa sahtia. Varmasti on monissa paikoissa, valmistettu sahtia jo aiemminkin. Sahtihan kuului aikoinaan mm. kirkollisiin juhliin. Sanottiin että ristiäisistä hautajaisiin juhlajuomana oli sahti. Talkoissa tämä perinnejuoma, oli myös hyvin yleinen. Pääsiäis-, juhannus-, pyhäinpäivä ja joulusahdit, kuulu varsinkin maaseudun Juhlajuomaksi.

No toki ajan kuluessa, sahti on poistunut kirkkollisista toimituksista. Toki varmaankin hyvä näin, koska ajat ovat aika tavalla erilaiset. Enään ovat talkootkin niin harvinaisia, että eipä sahti kuulu niihinkään. Ainoa varmaankin, joka on pysynyt jollain tavalla perinteenä, on joulusahti. Moni nykyihminen kertoo että, mummulassa tai missä nyt joulua suvun kanssa vietettiinkin, oli yhtenä ruokajuomana sahti. Siitä on jäänyt perinne että, joulun ruokapöydässä on oltava sahtikannu.

Olen jopa kuullut, että, kahden litran sahtikannu, on joulunpyhät seikkaillut jääkaapin ja ruokapöydän väliä täysinäisenä. Syy oli se että, lapsena oli sahtia ollut joulupöydässä. Mutta nyt ei perhe vaan, pidä sahdin mausta. Mutta joka joulu, samainen kaksi litraa hankitaan. Tämä jos mikä, on mielestäni perinteen vaalimista. Kyllähän tänä päivänäkin sahtia valmistetaan. Määrät ja tekopaikat, ovat vaan vähentyneet huomattavasti.

Sahdin tekohan keskittyy, hämeeseen, pirkanmaalle, etelä-pohjanmaalle ja satakuntaan. Toki on yksittäisiä tekijöitä muuallakin. Onpa jopa pääkaupunki-seudullakin sahtiseura. Lammi, Tuulos, Hauho, Luopioinen, kaikkihan ovat ns. Kukkia-järven kainalossa. Tällä alueella on sahdin teko säilynyt kohtalaisen hyvin. Muistaakseni suomessa toimii tällä hetkellä, seitsemän sahtiseuraa. Kaikki omalla tavallaan vaalivat, ja tuovat sahtia tunnetuksi.

Todennäköisesti täällä kukkian ympäristössä, ei ole montaakaan peltoa, jossa ei olisi 1900 luvun alussa talkoojuomana ollut sahti.

Tähän loppuun voin todeta, erään edesmenneen sahtimestarin lauseen: Juala saa muttei juapua. Mielestäni tosi osuvasti sanottu.

Suomen suurin sahtiseura

Luopioisten Sahtiseura on perustettu vuonna 2000, ja se on Suomen suurin sahtiseura, jäseniä parhaillaan 203.

Seuran toiminta on monipuolista ja enemmän tai vähemmän sahdin ympärille rakennettua. Pidämme neljät–viidet tanssit vuodessa, pilkki/mato-onki- kilpailut, pikkujouluristeilyn ja uutena järjestettiin vuonna 2008 sahtikävely. On myös saatavilla sahdin teon opetusta halukkaille.
Sahtiseura on alusta asti palkinnut joka vuosi vuoden sahtiseuralaisen Mauno Niemisen valmistamalla sahtihaarikalla.

Sahtiseura on saanut ylimääräistä mainosta ruvettuamme tiiviiseen yhteistyöhön mainion Sinitaivas- yhtyeen kanssa. Seuran logo komeilee jokaisessa Sinitaivaan tanssi-ilmoituksessa ja fanikorteissa ja tietysti Juha-Matin bassorummussa. Siitä suurkiitokset Sinitaivaalle.
Sahtiseura netissä: www.luopioistensahtiseura.fi